suomenajokoira ja meikäläinen

Metsästys harrastukseni  alkoi kahdeksakymmentä luvun alkupuolla ja samalla ensimmäiset jäniskaadot tuli ammuttua naapurin dreeverin/ajokoiran sekoitukselta Akilta. Oli toimiva koira, jolta ammuttiin satakunta jänöä.

 

                            Retu

                 

 

Sitten oli vuorossa ensimmäinen omakoirani Retu. Retun emä oli kettuterrieri ja isäksi epäiltiin, jotakin kylän ajokoiraa. Sillä metsästelin kaikkea pienriistaa. Haki sorsat, haukkui supit, ajoi kettua ja jänistä. Ajot eivät kyllä tahtoneet kestää puolta tuntia kauemmin, mutta saalista nuoren miehen innolla silti kertyi.

 

 Kolehmaisen Topi -92

      

 

Vuonna 1992 hankin ensimmäisen suomenajokoiran, jonka haimme Pentti Ikosen opastamana Kiimingistä. Koira oli Kolehmasen Topi (yhdistelmästä XXX julli / XX Konikangen Laimi). Näyttelyistä EH (korkeus aivan ylärajalla 61). Koira oli erittäin hyvä haukkuinen ja hyvä sujuva ajoinen. Hieman laiska tyhjän metsän hakija, mutta muuten hyvä luonteinen ajuri. Sillä aloitin 1993 näyttely- ja 1995 ajokoe toiminnan. Voittaluokkaan päästiin ajan kanssa kilpailtuamme. Oli se touhua odotella avoimessa luokassa aina iltapäivän koirana vuoroaan talvipakkasessa! Kilpaileminen loppui koiran ollessa kuusi vuotias. Rupesi olemaan hakulöysää liiaksi. Se eli 8-vuotiaaksi, jolloin jouduttiin lopettamaan sydämmen vaajatoiminnan takia.

 

Omun Renu -99 ja Omun Raippa -99

 

 

 

Seuraavat koirat tuli vuosikirjoihin ja lehtiin tutustumalla valkattua itse. 1999 hain Mustosen Olavilta Outokummusta kaksi pentua kerralla. Uroksen Omun Raippa (xxx Jepeteus/xx Pajupellon Jenni) ja uroksen Omun Renu (xx muurivuoren Urja/ xx Tohelon Piki). Yhdessä niitä metsässä opetin ja kyllä ne omatoimisiksi ajureiksi silti oppivat. 

Omun Renu syttyi ajuriksi nuorena ja ajoi kokeissa 3-tuloksen 10 kuukautisena ja 94 pisteen ykkösen ollessaan vasta 11 kuukauden ikäinen. Odottelin siitä tulevan huippukoiran. Taisi tulla jälkikäteen ajateltuna hieman ”poltettua” koira nuorena ja kehitys pysähtyi. Renu oli innoiltaan erinomainen ja ilmiömäinen ylösottaja. Haukku kuuluva ja intohimoinen. Kokeissa sai vain kärsiä haukku numeroissa, kun sukupuoli leimaltaan haukku narttumaisen korkea. Ajo puolella kehitys heikkoa ja tohelsi liikaa ilmasta. Ei malttanut rauhoittua jälkitarkkaan työskentelyyn. Ajeli kokeissa onnistuessaan muutamia luokka tuloksia. tuli kilpailtua voittaja luokkaan pääsyn jälkeen lähinnä PM-karsinnoissa ja Suur-Savon ajokoiramiesten mestaruus kokeissa (melko harvakseltaan). Pidin sulankelin ajurina. Näyttelyistä EH, koira 60,5 cm korkea ja rakenteeltaan vahva raajaluustoinen, tumma sävyinen. Jouduttiin lopetamaan keväällä -09 (takapään pettäminen/halvaantuminen).

Omun Raipan kehitys ajuriksi tasaisempaa. Pikku hiljaa ajot pitenivät ja tulokset paranivat. Voittaja luokkaan pari vuotiaana. Sitten tasaisesti 2 ja 3 tuloksia. PM-kokeissa kerran neljäs ja edustustehtävissä Pässikokeissa. Raippa innoiltaan sellainen yhden erän koira. ykkös haku toimi loistavasti, mutta toisen erän tyhjän metsän hakeminen vähän pakko pullaa. Haukku tiheää (yli 100 kertaa/min) ja väärin kertovaa. Aina kun hukka selvisi kuullosti siltä kun olisi tullut perslähtö. Hyvä este koira. Innostui vanhempana supien jahtaamiseen. Tuli kilpailtua myös melko vähän. Näyttelyissä SA, koira 59 cm korkea, hyvällä ”etupäällä” ja todella hyvällä karvapeitteellä varustettu koira. Viettelee vanhuuden päiviään lähinnä tarhassa.

 

Keikun Ronja -01

Ronja matkalla Puruveden saaristoon treeniin. Kelkka vie / tuo ja lämmin välly reessä odottaa

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vuonna 2001 Hain sitten ensimmäisen ajokoira narttuni pitkällisten vuosikirja tutkimusten pohjalta Markku- ja Matti Kankaanpäältä Peräseinäjoelta. Keikun Ronja (xx Muurivuoren Panu/ xx Muurivuoren Monija). Ronja kasvoi siinä urosten seurassa ja pikku hiljaa alkoi osoittaa ajokykyjään. Ronja ajoi ensimmäisen ykkösensä kaksi ja puoli vuotiaana sulalta. Ronja oli ajotaidoiltaan varma jäljeltä ajava koira. Haukku kuuluva ja pitkä kaksi-kolmiääninen. Ronjasta tuli käyttövalio vähän alle kuusivuotiaana. Aloin treenaamaan sen pentuja ja käyttö sen jälkeen jäi vähäisemmälle. Hämäläisen Seppo oli vanhemman koiran tarpeessa ja annoin  Ronjan talveksi ja syksyksi -08  Sepolle metsästys- ja treenaus käyttöön. Sovimme myös, että Seppo kilpailee Ronjalla PM-karsinnoissa ja mahdollisesti siitä eteenpäin. Syksy olikin Ronjan paras. Lienee syynä huippukuntoon treenari, joka antoi koiralle hyvät mahdollisuudet kuntoutua ajamalla säännöllisesti jänöjä Kerimäen jänis rikkaissa maastoissa. Tässä hieno esimerkki yhteistyöstä ja kaveri hengestä! Kiitokset Sepolle ja Tiinalle. Ronja pärjäsi hyvin PM-kokeissa ja KV Kalakukkoajoissa Siilinjärvellä. Molemmista kapinoista silti jäi hampaankoloon tyhjät erät, jotka erottivat aivan kärkipaikalta. Niissä tulikin esiin Ronjan heikoin kohta – jälkitarkka haku vie aikaa ja välillä se loppuu kesken. Kolmen piirin ottelussa (Pohjois-Savo, Keskisuomi, Suur-Savo) loppuvuodesta -09 aika riitti ja Ronja voitti sen hyvällä ykköstuloksella. Se jäikin Ronjan viimeiseksi kokeeksi. Näyttelyissä EH, koira 56 cm korkea vankka ja vahva rakenteinen, hieman pehmyt selkäinen. Ronja astutettiin keväällä -09 Jänistäjän Kamulla. Kaksi viikkoa ennen pennutusta koira menehtyi. Kyllä koetteli kennelhenkeä ja veti mielen matalaksi. Mutta eteenpäin elävän mieli. Ronjasta pentuja (-04 ja -05) kotijalostustyön tuotteena oman edes menneen Omun Renu uroksen kanssa. Niillä porskutellaan eteenpäin!